Ennen aina puhuttiin, että digi ei ole itsetarkoitus. Nyt voidaan kuitenkin sanoa, että se on. Digitaidot ovat kiinteä osa opetussuunnitelmaa ja täten kaikki tunnusten kanssa sählääminen, salasanojen muistelu, sisäänkirjautumisten selvittely ja tavallaan turhalta vaikuttava työ koulussa, ei ole turhaa, vaan opetussuunnitelman mukaista toimintaa. Moni diginillittäjä valittaa heti, jos jokin digijärjestelmä/ohjelma ei ole selkeästi nopeampi/tehokkaampi/parempi kuin vaikkapa paperivihko, kynä ja kirja. Mutta mistä lähtien meidän piti tehdä koulussa asiat tehokkuuden ehdoilla. Koulussa opetellaan asioita. Digi on yksi keskeinen asia. Jotkut asiat tehdään digillä vain, koska on hyvä oppia tekemään ne digillä, sillä tulevaisuudessa ne tullaan niin tekemään. Mites muuten ekologisuus? Moni paperidinosaurus ei muista, että digikirjat, -vihkot ja -opetus on miltei…
-
-
Digitaalisen kulttuurin murros työssä ja vapaa-ajalla
Vanhat mittarit eivät mittaa uusia taitoja kirjoitti joku HS:n mielipidepalstalla. Totta. Olen kuullut liian monta höpöhöpö-esitelmää ja mielipidettä siitä, kuinka lapset eivät opi, muista ja pysty keskittymään digitaalisten välineiden avulla. Tiedän useita opettajia, jotka jakavat tunnin alussa digitaaliset muistiinpanonsa tunnista ja sillä käsiteltävistä asioista oppilaille sähköisesti. Tämän jälkeen oppilaat täydentävät näitä omilla huomioillaan ja jatkavat prosessia yhteistyössä toistensa kanssa vuorovaikuttaen aikaan ja paikkaan sitoutumatta rakentaen yhteisiä ja omia muistiinpanojaan ja tehtäviä koskien opittavaa asiaa. Haluaako joku mennä saarnaamaan näille oppilaille, että he oppisivat ja muistaisivat asiat paremmin kirjoittamalla käsin omaan vihkoonsa… Näille oppilaille, jotka ovat saaneet maistaa uuden OPS:n käsitystä siitä, että tieto on vuorovaikutteinen prosessi. Väitänpä,…
