Työskentelen Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa, joka on suhteellisen tyypillinen 2000-luvun alun koulurakennus. Punaista tiiltä, kolme kerrosta ja yksi pitkä käytävä joka kerroksessa. Toinen pääty on omistettu yläkoululle ja lukiolle, toinen alakoululle. Luokkahuoneita voinee luonnehtia “perinteisiksi” – näiden keskellä on soluauloja, joissa voisi työskennellä, mutta kalustus on varsin puutteellista. Koulun rakenteet asettavat suuria haasteita kattavalle ja toimivalle wifi-verkolle eikä yliopisto olekaan kyennyt toimittamaan meille toimivaa nettiä. Tästä kärsimme perusopetuksessa joka päivä ja se turhauttaa digiloikkaa yrittäviä oppilaita, opetusharjoittelijoita ja opettajia. Koulu on täynnä vanhaa analogista tekniikkaa, jota on yritetty tekohengittää 2020-lukua kohti heikoin tuloksin. Jokaisessa luokassa on valtavat AV-pöydät ja piuhaa muutama kymmenen metriä, jotta särisevä analogi ääni saadaan ajettua muutaman…